Tenniskyynärpää ja golfkyynärpää: erot, syyt ja harjoitteet

Mikä on tenniskyynärpää ja mikä golfkyynärpää — mikä on ero?

Molemmissa tiloissa kyse on kyynärvarren lihasten jänteiden kiinnityskohdan ärsytyksestä ja rappeumasta kyynärpään luisessa kohoumassa, mutta oireiden tarkka sijainti erottaa tilat toisistaan:

• Tenniskyynärpää: kipu kyynärpään ulkosivulla, jossa ranteen ja sormien ojentajalihasten jänteet kiinnittyvät.
• Golfkyynärpää: kipu kyynärpään sisäsivulla, jossa ranteen koukistajalihasten jänteet kiinnittyvät.

Nimistä huolimatta kumpikin voi syntyä missä tahansa lajissa tai arjen askareessa — nimet viittaavat vain tyypillisiin laukaiseviin liikkeisiin. Kudostasolla molemmissa on kyse samasta perusmekanismista: jänteen kiinnityskohta joutuu toistuvasti pieneen, mutta riittämättömästi palautuvaan mikrovaurioon, jolloin kudos alkaa rappeutua sen sijaan, että se vahvistuisi kuormituksesta. Siksi molempien hoito nojaa samaan periaatteeseen — kuormituksen hallintaan ja asteittaiseen vahvistukseen — vaikka kipu tuntuukin eri puolella kyynärpäätä.

Syyt ja riskitekijät

Tyypillinen syy on toistuva, poikkeava rasitus, jossa ranne ja kyynärvarsi joutuvat toistamaan samaa liikettä liian usein tai liian suurella voimalla. Tavallisia altistajia ovat vasaran tai ruuvimeisselin käyttö, huono työasento sekä urheilulajit, joissa mailaa tai välinettä käytetään toistuvasti huonolla tekniikalla:

• golf (erityisesti golfkyynärpää)
• tennis ja sulkapallo (erityisesti tenniskyynärpää)
• baseball ja muut heittolajit

Tupakointi lisää tenniskyynärpään riskiä, todennäköisesti heikentyneen kudoksen paranemiskyvyn kautta. Urheilijalla riskiä lisää usein myös tekniikan puute: esimerkiksi mailapelissä liian pieni kahvan koko tai lyöntitekniikka, jossa ranne tekee suuren osan työstä käsivarren sijaan, kuormittaa jänteen kiinnityskohtaa tarpeettoman paljon. Toistuva, samalla kädellä tehtävä työ tai harrastus ilman riittävää palautumista on yhteinen nimittäjä lähes kaikissa tapauksissa, oli kyse sitten kädentyöstä tai urheilusta.

Oireet

Kipu tuntuu paikallisesti kyynärpään luisessa kohoumassa ja voi säteillä kyynärvarteen. Ote heikkenee, ja sormien ojennus kyynärvarsi suorana provosoi kipua tenniskyynärpäässä. Kipu voi laueta hyvin kevyestä rasituksesta — jopa kahvikupin nostamisesta — mikä kertoo jänteen kiinnityskohdan herkistymisestä.

Golfkyynärpäässä vastaava provokaatio syntyy ranteen koukistuksesta tai puristusotteesta, esimerkiksi kättelystä tai painavan esineen nostamisesta kämmen ylöspäin käännettynä. Kummassakin tilassa oireet ovat usein hiipiviä: aluksi kipu tuntuu vain raskaan suorituksen jälkeen, mutta ajan myötä se voi ilmaantua jo kevyen arkiaskareen yhteydessä, jos kuormitusta ei säädetä ajoissa. Osa kokee myös aamujäykkyyttä kyynärpäässä, joka muistuttaa monien muiden rasitusperäisten jännevaivojen oirekuvaa.

Miten diagnosoidaan?

Diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan ja kliiniseen tutkimukseen: paikallinen aristus kyynärpään kohoumassa sekä kipu, joka provosoituu vastustetulla ranteen tai sormien ojennuksella (tenniskyynärpää) tai koukistuksella (golfkyynärpää). Valmentaja tai fysioterapeutti voi myös arvioida lajitekniikkaa — lyöntiasentoa, otetta ja liikkeen ajoitusta — osana kokonaiskuvaa, koska pelkkä kivun paikannus ei kerro, mikä alun perin laukaisi ylikuormituksen. Kuvantamista tarvitaan harvoin, ellei oireet ole poikkeavia tai pitkittyneitä. Erotusdiagnostiikassa on hyvä muistaa, että kyynärpään kipu voi harvemmin johtua myös hermopuristuksesta tai niveltulehduksesta, jolloin oirekuva ei noudata tyypillistä provokaatiotestien kaavaa — tällöin kannattaa hakeutua arvioon tavallista nopeammin.

Harjoitteet ja hoito

Progressiivinen harjoittelu — venyttely ja vahvistus — on osa suositeltua hoitoa, ja eksentrinen harjoittelu nousee tutkimuksissa toistuvasti esiin yhtenä tuloksekkaimmista yksittäisistä keinoista, kun se yhdistetään muuhun hoitoon. Systemaattiset katsaukset tukevat eksentrisen harjoittelun käyttöä osana monimuotoista (multimodal) hoito-ohjelmaa lateraalisessa kyynärpään jänneongelmassa, ja isokineettinen eksentrinen harjoittelu on osoittanut paranemista kliinisissä tutkimuksissa.

Suoraa, yhdestä lähteestä peräisin olevaa viikkokohtaista sarja- ja toistomäärää ei ole olemassa, koska tutkimukset käyttävät vaihtelevia protokollia — käytännössä harjoitteita tehdään usein muutaman kerran viikossa, kipuvasteen sallimissa rajoissa, ja määrää nostetaan asteittain. Laajassa meta-analyysissä (30 tutkimusta, yli 2 000 osallistujaa) aktiivinen harjoittelu osoittautui passiivisia hoitoja paremmaksi, joskin vaikutus oli pieni ja näytön varmuusaste jäi matalaksi; osassa tutkimuksia pelkkä eksentrinen tai konsentrinen harjoittelu ei erottunut tilastollisesti pelkästä venyttelystä lyhyellä aikavälillä. Käytännön johtopäätös: harjoittelu kannattaa yhdistää muihin toimiin, ei odottaa siltä yksinään ihmelääkettä.

Kuntoutus etenee järkevimmin vaiheittain, jolloin kudos ehtii sopeutua kasvavaan kuormaan:

Paluu lajiin tai raskaaseen käsityöhön kannattaa sitoa siihen, että arkiliikkeet ja puristusote eivät enää provosoi kipua ja eksentriset harjoitteet onnistuvat täydellä, aiotulla vastuksella ilman jälkikipua. Jos oireet palaavat heti kuormituksen noustessa, kuormitusta on syytä laskea takaisin edelliseen vaiheeseen.

Itsehoidossa kannattaa lisäksi:

1. Välttää kipua pahentavaa liikettä tai vähentää sen toistomäärää ja voimaa hetkellisesti.
2. Kokeilla epikondyliittitukea kyynärpään alapuolella, joka jakaa jänteen kuormaa.
3. Käyttää tarvittaessa paikallista tulehduskipulääkevoidetta lyhytaikaisesti.

Mitä hoitoja kannattaa välttää?

Ultraääni, akupunktio ja nitraattivoide ovat vaihtoehtoja, joiden tutkimusnäyttö tehon suhteen on tähän mennessä jäänyt heikoksi, eikä niitä siksi kannata pitää ensisijaisina hoitokeinoina. Leikkausta, sokkiaaltohoitoa, kortisoni-injektioita ja botuliinitoksiinia ei suositella ensisijaisiksi hoidoiksi — kortisoni voi jopa hidastaa pitkän aikavälin paranemista, vaikka lyhytaikainen kivunlievitys olisikin houkutteleva. Tämä on tärkeä tieto etenkin urheilijalle, joka saattaa hakea nopeaa ratkaisua ennen kilpailukautta: lyhyen aikavälin kivunlievitys voi maksaa itsensä takaisin pidempänä toipumisaikana, jos taustalla oleva kuormitusongelma jää korjaamatta.

Milloin hakeudun lääkärille tai fysioterapeutille?

Hakeudu arvioon, jos itsehoito ei tehoa muutaman viikon kuluessa, oireet haittaavat merkittävästi arkea tai harjoittelua, tai epäilet vaivan pitkittyvän krooniseksi. Fysioterapeutti osaa myös tarkistaa tekniikan lajissa, joka laukaisi oireet, ja arvioida, onko syynä esimerkiksi liian pieni mailan kahva, väärä lyöntimekaniikka tai riittämätön käsivarren ja olkapään perusvoima. Jos kipu tuntuu ranteessa itsessään eikä kyynärpäässä, syynä voi olla erillinen vaiva, kuten jännetuppitulehdus.

Kauanko paraneminen kestää?

Kipu voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia, mutta pitkittyminen krooniseksi on harvinaista johdonmukaisella hoidolla. Kärsivällisyys on avainasemassa: nopeita oikoteitä ei tutkimusnäytön valossa juuri ole.

Miten ehkäisen uusiutumisen?

Kun oireet ovat rauhoittuneet, kannattaa säilyttää saavutettu kuormituksensieto: jatka kevyttä puristusvoima- ja ranneharjoittelua osana viikoittaista rutiinia, vaikka kipua ei enää olisikaan. Tämä ylläpitävä harjoittelu ei vaadi paljon aikaa — muutama sarja pari kertaa viikossa riittää useimmille pitämään jänteen kuormituksensiedon yllä pitkällä aikavälillä. Mailapelaajan kannattaa tarkistaa mailan kahvan koko ja lyöntitekniikka, ja raskasta käsityötä tekevän kannattaa jakaa toistuvat liikkeet tauoin sen sijaan, että tekee saman liikkeen tuntikausia yhtäjaksoisesti. Myös yleinen käsivarren ja olkapään voima tukee kyynärpään kuormituksensietoa, koska heikko lähialueen voima siirtää osan kuormasta jänteen kiinnityskohtaan. Sama periaate pätee kaikkeen otetta ja kyynärvartta kuormittavaan harjoitteluun: kun kuormaa nostetaan asteittain eikä hyppäyksittäin, kudos ehtii sopeutua eikä ylikuormitusoireita pääse syntymään yhtä helposti.

Usein kysyttyä

Voinko harjoitella salilla, jos minulla on tenniskyynärpää?

Voit yleensä jatkaa harjoittelua, mutta vältä liikkeitä ja otteita, jotka selvästi provosoivat kipua, ja korvaa ne kevyemmillä vaihtoehdoilla, kunnes jänne sietää kuormaa paremmin.

Auttaako teippaus tenniskyynärpäähän?

Teippaus tai epikondyliittituki voi helpottaa oireita jakamalla jänteen kuormaa, mutta mikään yksittäinen tuote ei ole tutkitusti muita tehokkaampi paranemisen nopeuttajana.

Onko golfkyynärpää harvinaisempi kuin tenniskyynärpää?

Kyllä, golfkyynärpää eli mediaalinen epikondyliitti on selvästi harvinaisempi kuin tenniskyynärpää eli lateraalinen epikondyliitti.

Miksi tenniskyynärpää palaa helposti takaisin?

Uusiutuminen liittyy usein siihen, että kuormitusta nostetaan liian nopeasti takaisin entiselle tasolle tai alkuperäinen tekniikkaongelma ei ole korjaantunut — siksi asteittainen paluu ja tekniikan tarkistus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä kivun hoito. Harvinaisemmin sekä tennis- että golfkyynärpään oireet esiintyvät samanaikaisesti, jos ranne sekä koukistuu että ojentuu voimakkaasti toistuvassa lajissa; tällöin kumpaakin puolta hoidetaan samoin periaattein, mutta harjoitteiden liikesuunta on peilikuva toisistaan.